Kuten aiemmin selitettiin, millään formaldehydimenetelmän muunnoksella dekstroamfetamiinin muuntamiseksi dekstrometamfetamiiniksi ei ole käytännön arvoa, vaikka siitä saatetaankin saada merkityksettömiä määriä. Tämä pätee riippumatta käytettyjen reagenssien/reagenssien tyypistä tai niiden suhteellisesta suhteesta. Tämä päätelmä käy lopullisesti ilmi suuresta määrästä julkaistua kirjallisuutta (artikkelit, patentit jne.) sekä erilaisilla primääriamiineilla tehdyistä todellisista kokeista, jotka koskevat muita kuin itse amfetamiinia. Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että jotkut tutkijat ovat yrittäneet reaktiota ja julkaisseet tulokset jossain.
Aiemmin on myös selitetty, että minkä tahansa amfetamiinia, metamfetamiinia ja
N,N-dimetyyliamfetamiinia sisältävän seoksen erottaminen käytännössä on hyvin vaikeaa. Preparatiivisen kaasukromatografian tai preparatiivisen HPLC:n käyttö olisi todennäköisesti tehokasta, mutta erittäin epäkäytännöllistä ja kallista. Tavallisella fraktiotislauksella alennetussa paineessa ei voida erottaa seosta, koska kolmen amiinin kiehumispisteet ovat hyvin lähellä toisiaan (kaikkien kolmen kiehumispisteet ovat välillä ~200-210oC/760 mmHg tai ~90oC/15 mmHg). Periaatteessa erottelu on mahdollista toteuttaa käyttämällä fraktiotislausta, jossa käytetään spinning-band-fraktiokolonnia (kuva 1), vaikka laitteet ovatkin hyvin kalliita (ks. esimerkiksi
https://brinstrument.com/fractional-distillation/spinning-band-distillation).
Kuva 1
Aiemmin mainittiin myös vaihtoehtoiset menetelmät dekstroamfetamiinin muuntamiseksi.
1 dekstrometamfetamiiniksi
3. Kaksi niistä esitetään tässä yksityiskohtaisesti.
Huom. Kaavoissa 1 ja 2 esitettyjä erityisiä muunnoksia ei ole tehty kokeellisesti, ja niiden odotetaan etenevän vain analogisesti lukuisten vastaavien, todellisuudessa tehtyjen reaktioiden kanssa. Näin ollen ei ole mitään takeita siitä, että saannot ja vaaditut olosuhteet ovat esitetyn kaltaiset, vaikka se onkin hyvin todennäköistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että synteesin toteuttajan on tehtävä kokeita, säädettävä reaktio-olosuhteita ja vaihdeltava lämpötiloja, reaktioaikoja, reagoivien aineiden ja reagenssien suhteellisia määriä jne.
Orgaanisen kemian hyvä teoreettinen tietämys sekä kokeellisen orgaanisen synteesin osaaminen on pakollista. Lisäksi tarvitaan hyvin varustettu laboratorio.
MENETELMÄ 1.
Dekstroamfetamiinin muuntaminen
1 formamidiksi
2, minkä jälkeen formamidin karbonyyliryhmä pelkistetään metyyliryhmäksi. Tuote on dekstrometamfetamiini.
3, kaavio 1
Useimmat primaariset amiinit (jos ne eivät ole steriilisesti estyneitä) reagoivat suoraan etyyliformiaatin kanssa, jolloin saadaan vastaava formamidi. (Mekanistisesti reaktio on aminolyysi). Yleensä karboksamidien, myös formamidien, karbonyyliryhmä voidaan pelkistää metyleeniryhmäksi käyttämällä erilaisia pelkistimiä. Näitä ovat LiAlH4 (litiumalumiinihydridi), DIBAL-H (di-isobutyylialumiinihydridi), erilaiset booraanit (esim. BH3) jne.
Yksinkertainen ja helppokäyttöinen pelkistysreagenssi koostuu natriumboorihydridin (NaBH4) ja alkujodin (I2) seoksesta tetahydrofuraanissa (THF). Se kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1992 julkaistussa artikkelissa, ja sitä on siitä lähtien käytetty laajalti.
(https://doi.org/10.1016/S0040-4020(01)81236-9). (Kokeelliset yksityiskohdat esitetään alkuperäisessä julkaisussa, joka on ladattavissa osoitteesta
https://sci-hub.se/ käyttäen DOI-numeroa 10.1016/S0040-4020(01)81236-9. Se esiintyy myös monissa myöhemmissä julkaisuissa.
Kaavio 1
Vaihtoehtoisia reagensseja pelkistämiseen ovat edellä mainitut LiAlH4 ja DIBAL-H. Vaikka ne ovat erittäin tehokkaita, niitä on vaikeampi käsitellä, ne ovat pyroforisia ja voivat räjähtää joutuessaan kosketuksiin veden, alkoholien jne. kanssa (molempia on laajalti saatavilla kaupallisesti, jälkimmäistä pääasiassa liuoksena).
MENETELMÄ 2, kaavio 2.
Dekstroamfetamiinin BOC-johdannaisen (karbamaatin) muodostaminen, alkylointi ja pilkkominen. 1
Primaariset amiinit reagoivat helposti monien asylointiaineiden (esim. karboksyylihappokloridien, anhydridien jne.) kanssa, jolloin saadaan vastaavia karboksamideja. Kun käytetään standardireagenssia, joka tunnetaan nimellä BOC-anhydridi, tuote on BOC-karbamaatti. Dekstroamfetamiinin tapauksessa 1tuloksena syntyvän karbamaatin rakenne on 4, Kaavio 2. BOC-ryhmän käyttöönoton reaktio etenee yleensä sujuvasti ja lähes kvantitatiivisin saannoin. Karbamaatit, kuten 4kaltaisilla karbameeneilla on magentalla merkitty lievästi hapan vety, joka voidaan poistaa vahvoilla emäksillä, tyypillisesti natriumhydridillä, NaH. Sen seurauksena muodostuu suola 4a, jossa anioni on kohtalaisen vahva nukleofiili ja joka voidaan N-alkyloida erilaisilla halogeenialkaaneilla, tässä tapauksessa metyylijodidilla. N-metyloitu karbamaatti 5 pitäisi saada hyvällä saannolla. Viimeinen vaihe on BOC-ryhmän pilkkominen, joka on happokatalyyttinen reaktio. Se etenee helposti ja tuottaa vapaan aminoryhmän suolan muodossa (tämä yleinen reaktio tunnetaan hyvin peptidikemiasta).
Kirjallisuudessa on useita raportteja siitä, että deprotonointi- ja alkylointivaihe voidaan toteuttaa käyttämällä NaH:n sijasta vesipitoista NaOH:ta vedettömässä liuottimessa (DMF). Nämä reaktiot etenevät faasisiirto-olosuhteissa (PTC) eli kvaternääristen ammoniumsuolojen, kuten TEBA:n tai TBAB:n, läsnä ollessa, kaavio 2B. Kvaternäärisiä suoloja käytetään usein stoikiometrisinä määrinä, vaikka katalyyttiset muunnokset ovat myös yleisiä. Reaktion toinen faasi on veden kanssa sekoittumaton orgaaninen liuotin, yleensä tolueeni. Yleisesti ottaen PTC-reaktioilla on epätodennäköisempää saada hyviä saantoja tämäntyyppisissä reaktioissa (jos sellaisia on, koska ne voivat epäonnistua kokonaan). Myös sivutuotteita esiintyy usein enemmän. Ne ovat kuitenkin kokeilemisen arvoisia.