Yritin niin paljon kuin pystyin, mutta en ole onnistunut löytämään mitään dokumentaatiota, joka koskee _:n uuttamista virtsasta.
Olen ensisijaisesti kiinnostunut amfetamiinin (amfetamiinien) talteenotosta.
Löysin joitakin .pdf-muotoisia tiedostoja, joissa kuvattiin uuttamisprosessia, jossa käytetään kaasukromatografiaa, massaspektroskopiaa tai jotain muuta vaikeasti saavutettavaa monimutkaista ja luultavasti patentoitua tekniikkaa/prosessia.
Olen kuitenkin kuullut erään ystävän mainitsevan termin "pissalaboratorio", ja hän väittää kohdanneensa niitä omakohtaisesti... vähemmän kuin laboratorio-olosuhteissa.
Olen myös tietoinen sellaisista termeistä kuin "tinkle tweaking", joka, jos en erehdy, viittaa nimenomaan lumotun pissan juomiseen... ei.
Joka tapauksessa, aion jakaa kertomukseni matkasta sokeasti tuolla vanhalla keltaisella tiellä.
Minulla ei ollut aavistustakaan, voisinko oppia tarvittavan tekniikan tai tekniikat uuttamiseen, mutta tunsin oikeutetusti ajattelevani, että menetelmän on oltava olemassa; ja niin kuin sanotaan: "tee heinää, kun aurinko paistaa"....
# [COLLECTION]
Virtsaa kerättiin vuoden ajan, jolloin amfetamiinia käytettiin suhteellisen paljon.
Useimpina päivinä tämä sisälsi sekoituksen d-, l- ja m-amfetamiinia.
* Keskimääräinen päivittäinen m...amf-annos arvioitiin 100 mg:ksi (suun kautta annettuna).
* d- ja l-muunnoksia koskevia formulaatioita/annoksia ei paljasteta (koska siitä voisi olla hyötyä niille likaisille fasistisioille, jotka epäilemättä partioivat tällä foorumilla (olettaen, että tämä ei ole alun perin jonkinlainen honeypot)).
* antasidien voimistava vaikutus tiedettiin ja sitä välteltiin teoreettisesti korkeiden seerumien varmistamiseksi.
Useimmiten virtsa kerättiin lennossa 500 ml:n vesipulloihin (joista se tuli).
* Aina silloin tällöin yhdessä näistä pulloista oli keräyshetkellä vielä jonkin verran (valitettavasti ei-triviaalilta vaikuttavaa) juomavettä.
# [METODOLOGIA]
Tein parhaani pitääkseni kontrolliryhmät: muggelipissaa säilytettiin erillään lumotusta pissasta.
Huomasin, että lumottuihin astioihin muodostui aina kiteinen sakka, joka alkoi muodostua muutamassa päivässä ja näytti laskeutuvan kokonaan parin viikon kuluttua.
* Näytteiden, jotka kerättiin pidättäytyessäni valikoivasti vain m...amfista, havaittiin muodostavan huomattavasti ohuemman kerroksen.
* Kontrolliryhmän - kusta mph:sta - säiliöt eivät muodostaneet minkäänlaista sedimenttikerrosta.
Oletin, että tämän kiteisen sedimenttikerroksen täytyy olla aineenvaihduntatuotteiden ja/tai kohdemateriaalin sekoitus.
- Uskon, että tämä olettamus oli ensimmäinen virheeni, ja lopulta - kannustaakseni vähentämään virtsakätköni varastointijalanjälkeä - kyhäsin tieni toistettavaan prosessiin, jossa (epäilty) kohdemateriaali tiivistetään... ja hävitän ylimmän virtsakerroksen...
# [PROCESSING]
1.) anna virtsan laskeutua noin kuukauden ajan ,
2.) imetään varovasti pois suurin osa (mutta ei kaikki) ylimmästä kerroksesta - huuhdellaan se vessanpöntöstä alas (facePalm-Emoji?).
3.) yhdistetään jäljelle jäävä pohjakerros kustakin käsitellystä 500 ml:n säiliöstä 2 l:n soodapulloihin.
* Toistin tämän prosessin - yhdistämällä sakkaa asteittain suurempiin ja siten pienempiin astioihin, kunnes
lopulta minulle jäi helpommin hallittavissa oleva kätkö yhdistetyistä sedimenttikerroksista, joiden alla oli kammottavan mustia vanhennetun virtsan sekoituksia... likaisin aine, johon olen koskaan törmännyt.
* Viimeisellä ajokerralla pelkäsin, että olin aloittanut tämän vaivalloisen prosessin erehdyksessä, ja päätin tehdä muutoksen. Sen sijaan, että olisin siivilöinyt pintakerroksen vessanpönttöön, kaikki jäljellä oleva neste ohjattiin 3 litran kannuun - kaikki paitsi yksi 1 litran pullo, johon oli muodostunut niin vahva sakka ja jonka alla oli lähes kirkas virtsakerros, että se katsottiin erityiseksi ja asetettiin syrjään.
# [RECOVERY]
Aiemmin kuvatun prosessin tuotteet:
(näyte-A): Edellä mainittu "erityinen" 1 litran pullo, joka sisälsi arviolta ~300 ml sedimenttiä.
(näyte-B): Kvasi-eristetty kiteinen sedimenttisula <= 900mL (huolellisuudella tämä määrä olisi voinut olla paljon suurempi... seikka, joka ei enää vaivaa minua, koska olen melko varma, että se on hyödytöntä, kuten pian näette).
(näyte-C): 3 litraa vuoden vanhaa karmean mustaa nestemäistä kusisekoitusta, jossa on muodostumassa tuntematon määrä (jos on) sedimenttikerrosta.
* En ollut varma, mitä liuotinta käyttäisin (asetoni vs. IPA vs. ???) Päätin aloittaa asetonilla näyte-A: sta ja jatkaa siitä tulosten mukaan.
(A): Sen jälkeen, kun näyte-A: n nestemäinen kusi oli siirretty näyte-C: hen (joka täytti täydellisesti tuon 3 litran astian), "kohdeaine" otettiin talteen pyörittelemällä sitä osalla asetonia ja siirrettiin pieneen lasikulhoon. Toinen annos asetonia käytettiin jäljelle jääneen aineksen talteenottoon ja yhdistettiin kyseiseen kulhoon.
(A): Seosta sekoitettiin ja suodatettiin kahvinsuodattimien läpi kahdesti ennen kuin sen annettiin haihtua. Käytetyt suodattimet säilytettiin ja varastoitiin purkkiin.
(A): Haihduttaminen oli suoritettava opportunistisesti ja siten ajoittain; jos muistan oikein, haihduttaminen ilman apua kesti noin viikon.
(A): Kiteytymistä ei tapahtunut koskaan, mutta kuivuttuaan kulho oli täynnä pulverisoituneita sirpaleita, joiden väri oli samean valkoinen mutta melko kirkas... Tämä näytti hyvin samankaltaiselta kuin, no... mistä se tuli... Toivottavasti.
* Näytteen A subjektiivinen analyysi:
- Maku: ei mitään
- Palava tunne eristettäessä: ei mitään.
- Vaikutus(t) ~50 mg:n suun kautta otetusta annoksesta: ei mitään.
...näyte-A kaapittiin pieneen lasipulloon, jossa sitä säilytetään edelleen.
(B): Useat annokset IPA:ta lisättiin ~900 ml:aan sedimenttisakkaa ja ravistettiin voimakkaasti.
(B): Liuos suodatettiin sen jälkeen useita kertoja kahvinsuodattimien läpi ja lopuksi puhtaaseen haihdutusastiaan.
(B): Käytetyt kahvinsuodattimet kerättiin purkkiin. Kattila, jossa oli vettä juuri niin paljon, että purkki mahtui siihen, saatiin kiehumaan. Lämpö sammutettiin ja purkki asetettiin kattilaan. Noin 30 minuutin kuluttua purkki otettiin pois vielä kosketuskuumasta vedestä ja sitä ravisteltiin voimakkaasti. Tein tämän kolme kertaa.
(B): Purkin sisältö - suodatin ja kaikki - imuroitiin ja suodatettiin vielä kuumana.
(B): Suodatetut kahvinsuodattimet säilytettiin jälleen kerran purkissa ja laitettiin pois.
(B): Tämä suodatettu liuos lisättiin sitten haihdutuskulhoon ja sitä sekoitettiin minimaalisesti.
(B): Liuos oli haihtunut viikkoja ilman merkkejä uudelleenkiteytymisestä.
(B): Siirsin sen pakastimeen noin 18 tunniksi. Mitään muutosta ei havaittu.
(B): Sitten aloitin prosessin, jossa annoin kulhon olla miedon lämmönlähteen yläpuolella haihtumisen nopeuttamiseksi.
(B): Olin varovainen, etten koskaan saattanut sitä kiehumaan, ja vain satunnaisesti huomasin höyryä.
(B): Kun se oli otettu pois lämmöltä, se siirrettiin pakastimeen muutamaksi tunniksi ennen kuin se laitettiin turvalliseen piiloon.
(B): Tämä kuuma/kylmä-käsittely tehtiin kolme kertaa noin viikon aikana - jonka alussa tilavuudeksi arvioitiin ~100 ml.
(B): Outoa kyllä, kun liuos oli pienennetty ~75 ml:aan, se jäätyi osittain, mutta suli välittömästi, kun se otettiin pois pakastimesta.
(B): Tässä vaiheessa olen päättänyt vain jättää kulhon häiriintymättä jäähdyttämättömään mutta silti viileään ja pimeään tilaan. Tänä aamuna se näytti olevan noin 50mL. Se on samean kirkkaan/valkoisen värinen (samanlainen kuin näytteen A lopputuote), ja siinä on pieni kerros lianvärisiä epäpuhtauksia, joita ei voitu suodattaa ja jotka näyttävät erottuvan luonnollisesti, jos ne jätetään rauhaan. Koska ainoa sep-suppiloni on kuitenkin karkea henkilökohtainen rakennelma, en usko, että olisi mahdollista yrittää ajaa näin pientä materiaalimäärää sen läpi.
(C): valmiustilassa...
# [JOHTOPÄÄTÖKSET]
(*) Seuraavista syistä uskon tehneeni traagisen virheaskeleen prosessin alkuvaiheessa, kun oletin, että kiteisen sedimenttikerroksen on täytynyt sisältää kohdemateriaalia.
- Näyte-A: n tuote ei näytä sisältävän kohdetta.
- Vaikka näyte-B on edelleen haihtumassa, se, että niin suuri määrä sedimenttiä on pelkistynyt niin pieneksi nestemääräksi ilman uudelleenkiteytymistä, ei lupaa hyvää.
- After watching some of Walt's videos (such as "Preparation_of_2-Bromovalerophenone", "1-Phenyl-2-nitropropene_P2NP_synthesis", and "Amphetamine_synthesis_via_NaBH4"), I observed a pattern where anytime separation was necessary, the respective target material was in the upper layer. Voi olla sattumaa, mutta en usko.
(?): Olenko tuhlannut viimeisen vuoden elämästäni leikkimällä pissalla salaa?
(?): Onko todennäköisempää, että haluttu(t) aine(et) oli(vat) poisheitetyssä ylemmässä nestekerroksessa?
(?): Mitä olisi voitu tehdä niiden erottamiseksi?
(?): Hajoaako kohdemateriaali? Millä nopeudella? Mitkä tekijät vaikuttavat siihen? (Muistakaa, että minulla on yhä näyte-C...).
Olen ensisijaisesti kiinnostunut amfetamiinin (amfetamiinien) talteenotosta.
Löysin joitakin .pdf-muotoisia tiedostoja, joissa kuvattiin uuttamisprosessia, jossa käytetään kaasukromatografiaa, massaspektroskopiaa tai jotain muuta vaikeasti saavutettavaa monimutkaista ja luultavasti patentoitua tekniikkaa/prosessia.
Olen kuitenkin kuullut erään ystävän mainitsevan termin "pissalaboratorio", ja hän väittää kohdanneensa niitä omakohtaisesti... vähemmän kuin laboratorio-olosuhteissa.
Olen myös tietoinen sellaisista termeistä kuin "tinkle tweaking", joka, jos en erehdy, viittaa nimenomaan lumotun pissan juomiseen... ei.
Joka tapauksessa, aion jakaa kertomukseni matkasta sokeasti tuolla vanhalla keltaisella tiellä.
Minulla ei ollut aavistustakaan, voisinko oppia tarvittavan tekniikan tai tekniikat uuttamiseen, mutta tunsin oikeutetusti ajattelevani, että menetelmän on oltava olemassa; ja niin kuin sanotaan: "tee heinää, kun aurinko paistaa"....
# [COLLECTION]
Virtsaa kerättiin vuoden ajan, jolloin amfetamiinia käytettiin suhteellisen paljon.
Useimpina päivinä tämä sisälsi sekoituksen d-, l- ja m-amfetamiinia.
* Keskimääräinen päivittäinen m...amf-annos arvioitiin 100 mg:ksi (suun kautta annettuna).
* d- ja l-muunnoksia koskevia formulaatioita/annoksia ei paljasteta (koska siitä voisi olla hyötyä niille likaisille fasistisioille, jotka epäilemättä partioivat tällä foorumilla (olettaen, että tämä ei ole alun perin jonkinlainen honeypot)).
* antasidien voimistava vaikutus tiedettiin ja sitä välteltiin teoreettisesti korkeiden seerumien varmistamiseksi.
Useimmiten virtsa kerättiin lennossa 500 ml:n vesipulloihin (joista se tuli).
* Aina silloin tällöin yhdessä näistä pulloista oli keräyshetkellä vielä jonkin verran (valitettavasti ei-triviaalilta vaikuttavaa) juomavettä.
# [METODOLOGIA]
Tein parhaani pitääkseni kontrolliryhmät: muggelipissaa säilytettiin erillään lumotusta pissasta.
Huomasin, että lumottuihin astioihin muodostui aina kiteinen sakka, joka alkoi muodostua muutamassa päivässä ja näytti laskeutuvan kokonaan parin viikon kuluttua.
* Näytteiden, jotka kerättiin pidättäytyessäni valikoivasti vain m...amfista, havaittiin muodostavan huomattavasti ohuemman kerroksen.
* Kontrolliryhmän - kusta mph:sta - säiliöt eivät muodostaneet minkäänlaista sedimenttikerrosta.
Oletin, että tämän kiteisen sedimenttikerroksen täytyy olla aineenvaihduntatuotteiden ja/tai kohdemateriaalin sekoitus.
- Uskon, että tämä olettamus oli ensimmäinen virheeni, ja lopulta - kannustaakseni vähentämään virtsakätköni varastointijalanjälkeä - kyhäsin tieni toistettavaan prosessiin, jossa (epäilty) kohdemateriaali tiivistetään... ja hävitän ylimmän virtsakerroksen...
# [PROCESSING]
1.) anna virtsan laskeutua noin kuukauden ajan ,
2.) imetään varovasti pois suurin osa (mutta ei kaikki) ylimmästä kerroksesta - huuhdellaan se vessanpöntöstä alas (facePalm-Emoji?).
3.) yhdistetään jäljelle jäävä pohjakerros kustakin käsitellystä 500 ml:n säiliöstä 2 l:n soodapulloihin.
* Toistin tämän prosessin - yhdistämällä sakkaa asteittain suurempiin ja siten pienempiin astioihin, kunnes
lopulta minulle jäi helpommin hallittavissa oleva kätkö yhdistetyistä sedimenttikerroksista, joiden alla oli kammottavan mustia vanhennetun virtsan sekoituksia... likaisin aine, johon olen koskaan törmännyt.
* Viimeisellä ajokerralla pelkäsin, että olin aloittanut tämän vaivalloisen prosessin erehdyksessä, ja päätin tehdä muutoksen. Sen sijaan, että olisin siivilöinyt pintakerroksen vessanpönttöön, kaikki jäljellä oleva neste ohjattiin 3 litran kannuun - kaikki paitsi yksi 1 litran pullo, johon oli muodostunut niin vahva sakka ja jonka alla oli lähes kirkas virtsakerros, että se katsottiin erityiseksi ja asetettiin syrjään.
# [RECOVERY]
Aiemmin kuvatun prosessin tuotteet:
(näyte-A): Edellä mainittu "erityinen" 1 litran pullo, joka sisälsi arviolta ~300 ml sedimenttiä.
(näyte-B): Kvasi-eristetty kiteinen sedimenttisula <= 900mL (huolellisuudella tämä määrä olisi voinut olla paljon suurempi... seikka, joka ei enää vaivaa minua, koska olen melko varma, että se on hyödytöntä, kuten pian näette).
(näyte-C): 3 litraa vuoden vanhaa karmean mustaa nestemäistä kusisekoitusta, jossa on muodostumassa tuntematon määrä (jos on) sedimenttikerrosta.
* En ollut varma, mitä liuotinta käyttäisin (asetoni vs. IPA vs. ???) Päätin aloittaa asetonilla näyte-A: sta ja jatkaa siitä tulosten mukaan.
(A): Sen jälkeen, kun näyte-A: n nestemäinen kusi oli siirretty näyte-C: hen (joka täytti täydellisesti tuon 3 litran astian), "kohdeaine" otettiin talteen pyörittelemällä sitä osalla asetonia ja siirrettiin pieneen lasikulhoon. Toinen annos asetonia käytettiin jäljelle jääneen aineksen talteenottoon ja yhdistettiin kyseiseen kulhoon.
(A): Seosta sekoitettiin ja suodatettiin kahvinsuodattimien läpi kahdesti ennen kuin sen annettiin haihtua. Käytetyt suodattimet säilytettiin ja varastoitiin purkkiin.
(A): Haihduttaminen oli suoritettava opportunistisesti ja siten ajoittain; jos muistan oikein, haihduttaminen ilman apua kesti noin viikon.
(A): Kiteytymistä ei tapahtunut koskaan, mutta kuivuttuaan kulho oli täynnä pulverisoituneita sirpaleita, joiden väri oli samean valkoinen mutta melko kirkas... Tämä näytti hyvin samankaltaiselta kuin, no... mistä se tuli... Toivottavasti.
* Näytteen A subjektiivinen analyysi:
- Maku: ei mitään
- Palava tunne eristettäessä: ei mitään.
- Vaikutus(t) ~50 mg:n suun kautta otetusta annoksesta: ei mitään.
...näyte-A kaapittiin pieneen lasipulloon, jossa sitä säilytetään edelleen.
(B): Useat annokset IPA:ta lisättiin ~900 ml:aan sedimenttisakkaa ja ravistettiin voimakkaasti.
(B): Liuos suodatettiin sen jälkeen useita kertoja kahvinsuodattimien läpi ja lopuksi puhtaaseen haihdutusastiaan.
(B): Käytetyt kahvinsuodattimet kerättiin purkkiin. Kattila, jossa oli vettä juuri niin paljon, että purkki mahtui siihen, saatiin kiehumaan. Lämpö sammutettiin ja purkki asetettiin kattilaan. Noin 30 minuutin kuluttua purkki otettiin pois vielä kosketuskuumasta vedestä ja sitä ravisteltiin voimakkaasti. Tein tämän kolme kertaa.
(B): Purkin sisältö - suodatin ja kaikki - imuroitiin ja suodatettiin vielä kuumana.
(B): Suodatetut kahvinsuodattimet säilytettiin jälleen kerran purkissa ja laitettiin pois.
(B): Tämä suodatettu liuos lisättiin sitten haihdutuskulhoon ja sitä sekoitettiin minimaalisesti.
(B): Liuos oli haihtunut viikkoja ilman merkkejä uudelleenkiteytymisestä.
(B): Siirsin sen pakastimeen noin 18 tunniksi. Mitään muutosta ei havaittu.
(B): Sitten aloitin prosessin, jossa annoin kulhon olla miedon lämmönlähteen yläpuolella haihtumisen nopeuttamiseksi.
(B): Olin varovainen, etten koskaan saattanut sitä kiehumaan, ja vain satunnaisesti huomasin höyryä.
(B): Kun se oli otettu pois lämmöltä, se siirrettiin pakastimeen muutamaksi tunniksi ennen kuin se laitettiin turvalliseen piiloon.
(B): Tämä kuuma/kylmä-käsittely tehtiin kolme kertaa noin viikon aikana - jonka alussa tilavuudeksi arvioitiin ~100 ml.
(B): Outoa kyllä, kun liuos oli pienennetty ~75 ml:aan, se jäätyi osittain, mutta suli välittömästi, kun se otettiin pois pakastimesta.
(B): Tässä vaiheessa olen päättänyt vain jättää kulhon häiriintymättä jäähdyttämättömään mutta silti viileään ja pimeään tilaan. Tänä aamuna se näytti olevan noin 50mL. Se on samean kirkkaan/valkoisen värinen (samanlainen kuin näytteen A lopputuote), ja siinä on pieni kerros lianvärisiä epäpuhtauksia, joita ei voitu suodattaa ja jotka näyttävät erottuvan luonnollisesti, jos ne jätetään rauhaan. Koska ainoa sep-suppiloni on kuitenkin karkea henkilökohtainen rakennelma, en usko, että olisi mahdollista yrittää ajaa näin pientä materiaalimäärää sen läpi.
(C): valmiustilassa...
# [JOHTOPÄÄTÖKSET]
(*) Seuraavista syistä uskon tehneeni traagisen virheaskeleen prosessin alkuvaiheessa, kun oletin, että kiteisen sedimenttikerroksen on täytynyt sisältää kohdemateriaalia.
- Näyte-A: n tuote ei näytä sisältävän kohdetta.
- Vaikka näyte-B on edelleen haihtumassa, se, että niin suuri määrä sedimenttiä on pelkistynyt niin pieneksi nestemääräksi ilman uudelleenkiteytymistä, ei lupaa hyvää.
- After watching some of Walt's videos (such as "Preparation_of_2-Bromovalerophenone", "1-Phenyl-2-nitropropene_P2NP_synthesis", and "Amphetamine_synthesis_via_NaBH4"), I observed a pattern where anytime separation was necessary, the respective target material was in the upper layer. Voi olla sattumaa, mutta en usko.
(?): Olenko tuhlannut viimeisen vuoden elämästäni leikkimällä pissalla salaa?
(?): Onko todennäköisempää, että haluttu(t) aine(et) oli(vat) poisheitetyssä ylemmässä nestekerroksessa?
(?): Mitä olisi voitu tehdä niiden erottamiseksi?
(?): Hajoaako kohdemateriaali? Millä nopeudella? Mitkä tekijät vaikuttavat siihen? (Muistakaa, että minulla on yhä näyte-C...).