- Joined
- Jun 24, 2021
- Messages
- 1,643
- Solutions
- 2
- Reaction score
- 1,751
- Points
- 113
- Deals
- 666
Dekstrometorfaani (DXM) ja pirasetaami
Dekstrometorfaani (DXM) toimii useiden mekanismien kautta, ensisijaisesti N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) -reseptorin ei-kilpailevana antagonistina. Estämällä tätä reseptoria DXM häiritsee glutamaatin toimintaa, joka on kiihdyttävä välittäjäaine, joka osallistuu erilaisiin aivotoimintoihin, kuten kognitioon, oppimiseen ja muistiin. NMDA-reseptorien esto vähentää normaalisti läpi kulkevia kiihottavia signaaleja, mikä johtaa aistihavaintojen ja kognition muuttumiseen. Tämä NMDA-antagonismi on yksi syy siihen, miksi DXM:n suuret annokset voivat aiheuttaa dissosiatiivisia vaikutuksia, mukaan lukien tunteet kehosta irtautumisesta ja todellisuuden muuttumisesta, jotka muistuttavat ketamiinin tai PCP:n kaltaisten huumeiden vaikutuksia.
NMDA-reseptoriin kohdistuvan vaikutuksensa lisäksi DXM vaikuttaa myös muihin välittäjäainejärjestelmiin. Se on serotoniinin takaisinoton estäjä (Serotonin Reuptake Inhibitor, SRI), mikä tarkoittaa, että se lisää serotoniinin, mielialan, tunteiden ja ahdistuksen säätelyyn osallistuvan välittäjäaineen, määrää. Estämällä serotoniinin takaisinimeytymistä presynaptiseen hermosoluun DXM pidentää sen aktiivisuutta synapsissa, mikä voi vaikuttaa euforian tai mielialan kohoamisen tunteisiin suuremmilla annoksilla. Tämä serotonerginen aktiivisuus lisää kuitenkin myös serotoniinioireyhtymän riskiä, jos se yhdistetään muihin serotoniinia nostaviin lääkkeisiin, kuten selektiivisiin serotoniinin takaisinoton estäjiin (SSRI-lääkkeet) tai monoamiinioksidaasin estäjiin (MAOI-lääkkeet).
DXM on myös sigma-1-reseptoriagonisti. Sigma-1-reseptori on monissa aivojen ja kehon osissa esiintyvä proteiini, joka osallistuu solujen stressireaktioiden, hermosuojan ja välittäjäaineiden vapautumisen säätelyyn. DXM:n aiheuttama sigma-1-reseptorin aktivoituminen voi vaikuttaa sen mielialaa muuttaviin vaikutuksiin, mukaan lukien mahdolliset stimuloinnin tai lievän euforian tunteet. Sigma-1-reseptorin agonismi on myös yhdistetty lääkkeen mahdollisiin neuroprotektiivisiin ominaisuuksiin.
Toinen DXM:n keskeinen vaikutus on sen kyky estää noradrenaliinin takaisinottoa, joka on valppauteen ja stressireaktioon liittyvä välittäjäaine. Tämä voi johtaa sympaattisen hermoston toiminnan lisääntymiseen, mikä voi johtaa fyysisiin vaikutuksiin, kuten sydämen sykkeen ja verenpaineen nousuun suuremmilla annoksilla. Tämä adrenerginen vaikutus voi myös vaikuttaa stimuloiviin ja joskus ahdistusta aiheuttaviin tunteisiin, joita käyttäjät kokevat DXM:ää käytettäessä.
DXM:n metaboliitti, dekstrofaani, vaikuttaa myös sen farmakologiseen kokonaisprofiiliin. Dekstrofaania tuottaa maksassa CYP2D6-entsyymi, ja sillä on samanlaisia NMDA-reseptoriantagonistisia ominaisuuksia, mutta sillä voi olla myös lisävaikutuksia sigma- ja opioidireseptoreihin. Yksilöt, joiden CYP2D6-aktiivisuus vaihtelee (geneettisten erojen tai lääkkeiden yhteisvaikutusten vuoksi), voivat metaboloida DXM:ää eri tavoin, mikä voi vaikuttaa merkittävästi sen vaikutusten voimakkuuteen ja kestoon.
Pirasetaami toimii ensisijaisesti moduloimalla neurotransmissiota ja tehostamalla neuroplastisuutta, vaikka sen tarkkaa mekanismia ei täysin tunneta. Se kuuluu lääkeryhmään, jota kutsutaan nootrooppisiksi eli kognitiivisiksi tehosteaineiksi, ja sitä pidetään tämän luokan prototyyppinä. Pirasetaamin vaikutusten uskotaan johtuvan sen vuorovaikutuksesta eri välittäjäainejärjestelmien, kuten asetyylikoliinin ja glutamaatin, kanssa sekä sen vaikutuksesta neuronikalvoihin ja neurovaskulaariseen toimintaan.
Pirasetaamin pääasiallinen vaikutus liittyy neuronikalvojen nestemäisyyden parantamiseen. Se on vuorovaikutuksessa solukalvojen fosfolipidien polaaristen otsaryhmien kanssa, mikä lisää kalvojen juoksevuutta ja parantaa siten kalvoihin sidottujen proteiinien, kuten reseptorien ja ionikanavien, toimintaa. Tämä lisääntynyt juoksevuus parantaa signaalinsiirtoa neuronien välityksellä, mikä tehostaa neurotransmissiota. Tällä tavoin pirasetaami vaikuttaa positiivisesti neuronien väliseen viestintään, joka on ratkaisevan tärkeää oppimis- ja muistiprosesseille.
Pirasetaami vaikuttaa myös kolinergiseen järjestelmään erityisesti lisäämällä muistin ja kognitiivisten toimintojen kannalta tärkeän välittäjäaineen asetyylikoliinin käyttöä. Sen uskotaan tehostavan kolinergistä neurotransmissiota edistämällä kolinergisten reseptorien tehokkuutta hippokampuksessa, joka on muistin muodostumisen kannalta kriittinen aivoalue. Lisäämällä asetyylikoliinin aktiivisuutta pirasetama parantaa kognitiivisia prosesseja, kuten oppimista, muistin säilyttämistä ja muistamista.
Pirasetaami moduloi myös glutamatergista järjestelmää, erityisesti AMPA-reseptoreita, joilla on keskeinen rooli synaptisessa plastisuudessa - aivojen kyvyssä vahvistaa tai heikentää synapseja ajan myötä, mikä on oppimisen ja muistin perusmekanismi. Vaikuttaessaan näihin reseptoreihin pirasetami tehostaa pitkäaikaista potentiaatiota (LTP), joka on prosessi, joka vahvistaa synaptisia yhteyksiä ja on muistin muodostumisen taustalla.
Lisäksi pirasetaamilla on neuroprotektiivisia ominaisuuksia. Sen on osoitettu lisäävän hapen ja glukoosin kulutusta aivoissa, mikä parantaa aineenvaihdunnan tehokkuutta erityisesti hypoksiatilanteissa (alhainen hapen saatavuus). Tämä tekee siitä hyödyllisen suojaamaan aivoja vaurioilta iskeemisten tapahtumien, kuten aivohalvausten tai ohimenevien iskeemisten kohtausten, aikana. Sen uskotaan myös parantavan mikroverenkiertoa vähentämällä punasolujen aggregaatiota ja parantamalla solukalvojen muodonmuutoskykyä, jolloin veri pääsee virtaamaan helpommin pienten kapillaarien läpi, mikä parantaa hapen kulkeutumista aivokudoksiin.
DXM:n ja pirasetaamin yhdistäminen voi johtaa erilaisiin vaikutuksiin, jotka johtuvat niiden vuorovaikutuksesta eri välittäjäainejärjestelmien kanssa.
Yksi näiden kahden lääkkeen yhdistämisen potentiaalinen vaikutus on kognitiivisen ja sensorisen prosessoinnin tehostuminen. Pirasetaamin rooli muistin, oppimisen ja synaptisen tehokkuuden parantamisessa voisi teoriassa lieventää joitakin DXM:n aiheuttamia kognitiivisia haittoja, kuten muistihäiriöitä tai keskittymiskyvyn heikkenemistä. Pirasetaami ei kuitenkaan merkittävästi kumoa DXM:n dissosiatiivisia vaikutuksia, mikä tarkoittaa, että käyttäjät saattavat edelleen kokea muuttuneita havaintoja tai todellisuudesta irtautumisen tunnetta.
Molemmat lääkkeet vaikuttavat glutamatergiseen aktiivisuuteen, joskin eri tavoin. Yhdistelmä voi johtaa monimutkaisiin vuorovaikutussuhteisiin glutamatergisessa järjestelmässä, mikä saattaa muuttaa aivojen herätteen ja eston tasapainoa. Tämä voi ilmetä tehostuneina tai epäsäännöllisinä kognitiivisina ja aistivaikutuksina, kuten lisääntyneenä ärsykeherkkyytenä tai epäjärjestäytyneenä ajatteluna.
Myös sydän- ja verisuonitauteihin ja serotoniiniin liittyvät haittavaikutukset ovat huolenaiheita. DXM:n kyky nostaa serotoniinipitoisuuksia voi yhdessä muiden serotonergisten aineiden kanssa lisätä serotoniinioireyhtymän riskiä. Vaikka pirasetaami itsessään ei vaikuta suoraan serotoniiniin, sen vaikutus aivojen yleiseen toimintaan saattaa pahentaa DXM:n serotonergisiä vaikutuksia ja lisätä sellaisten oireiden kuin levottomuuden, sekavuuden tai vapinan mahdollisuutta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka DXM:n ja pirasetaamin yhdistelmä voisi teoriassa parantaa tiettyjä kognitiivisia toimintoja, siihen liittyy myös riskejä, erityisesti niiden päällekkäisten neurotransmissiovaikutusten ja mahdollisten haittavaikutusten, kuten serotoniinioireyhtymän tai voimakkaan dissosiaatio-oireyhtymän, vuoksi. Tätä yhdistelmää ei ole tutkittu laajasti ja perusteellisesti, joten sen vaikutukset voivat vaihdella merkittävästi annoksesta ja yksilöllisestä neurokemiasta riippuen.
Emme ole törmänneet vahvistettuihin tietoihin tähän yhdistelmään liittyvistä akuuteista ja kuolemaan johtavista tiloista.
Edellä mainitut seikat huomioon ottaen suosittelemme, että tätä yhdistelmää hoidetaan erittäin varovaisesti.
Last edited by a moderator: